Seurakoira Kuutti

Yksi Kuutin parhaista puolista on, että se haluaa osallistua lähes kaikkeen. Oli kyse sitten imuroinnista, esseen kirjoituksesta tai sängyn petaamisesta, Kuutti on messissä. Nyt sen osallistumistapa on onneksi hieman jo rauhoittunut pentu- ja nuoruusajan riekkumisesta, jolloin naskalihampaat tarttuivat kaikkeen mahdolliseen pureskeltavaan tai sitten huomionkipeänä meidän nilkkoihin.

Nykyään osallistuminen on enemmän mallia "hieman jyrsin tätä herkullista lehdenkulmaa, lue sä vaan rauhassa" ja "mä vähän hivuttaudun tän jännän muovikipon luo kun sä et huomaa"- kuten viime viikonloppuna.

Jälkimmäisissä kuvissa puuhailtiin ikkunanlautapuutarhaa - saa nähdä, mitä siitä tulee. Ilman parveketta tai omaa pihaa eläminen tuottaa näin alkukeväästä hankaluuksia, kun viherpeukalo alkaa syyhytä. Pistin purkkeihin nyt tulemaan salaattia, pinaattia, rucolaa, vihanneskrassia ja herneenversoja sekä kaupasta ostetun persiljanlopun. Myöhemmin voisi istuttaa yrttejä lisää.

Parvekepuutarhani näytti pari kesää sitten tältä, toisella puolella parveketta oli vielä lisää tomaatteja. Ehkä vielä tällä vuosikymmenellä olisi taas mahdollisuus johonkin vastaavaan?