Kevät tuli, mukanaan punkit, hyttyset, koivun siitepöly, kurakelit - mitä näitä iloja nyt olikaan. Nenä tukossa ja pari iljettävää punkkia Kuutin turkin syövereistä juuri irrottaneena (ja
tänne lähettäneenä) on silti aihetta hymyyn, kun päivät pitenevät ja ilma lämpenee. Huhtikuun puolessavälissä yövyimmekin ensi kertaa tämän vuoden puolella ulkona ilman talvivarusteita. Saattoi tosin käydä niin, että yliarvioimme varustuksemme ja yöllä vähän palelsi, ja että aamulla satoi lunta...
Suuntana oli tuttu Kurjenrahkan kansallispuisto, joka on osoittautunut oikein kelvoksi retkikohteeksi. Suomaisema on aina yhtä upea, ja Kurjenrahkalta löytyykin Varsinais-Suomen laajimmat luonnontilaiset suot, kertoo
Luontoon.fi. Tällä reissulla pääsimme myös tutustumaan Pukkipalon vanhaan aarniometsään.
Lähdimme luontotuvalta kiertämään Kuhankuonon (seitsemän kunnan rajapyykki) kautta Savojärven etelärannan reittiä pitkin Rantapihalle, josta käveltiin Pukkipalon pohjoispuolta Lakjärvelle. Katseltiin auringonlasku järven rannalla, kokkailtiin illalliseksi soijabolognesea ja pimeän tultua kömmittiin laavuun nukkumaan.
Lakjärven rannalla iltavaloa ihmettelemässä.
Yö oli tosiaan hieman viileä, jopa minulle kolmen vuodenajan makuupussissani, Vennin kevyemmästä pussista sitten puhumattakaan. Oho. Mutta kun ei millään viitsinyt ottaa talvimakuupussia tai neljän kilon telttaa yhden yön reissulle... Aamulla heräsimme linnunlauluun ja tosiaan pieneen lumisateeseen. Tutuksi tulleen retkiaamiaisen eli näkkärin ja Koskenlaskija-sulatejuuston sekä myslin ja mehukeiton jälkeen pakattiin rinkka ja lähdettiin takaisinpäin.
Kävelimme Pukkipalon upean aarniometsän läpi, nousimme Takaniitunvuorelle katsomaan suomaisemaa, ihmettelimme kalkattavaa ja meitä turvallisen matka päästä tarkkailevaa metsoa Huhtaniitunmäellä, kiersimme Savojärven pohjoispuolelta ja söimme lounassoppaa eväspaikalla. Kahden päivän retken aikana löytyi muuten yhteensä 20 geokätköä, ja kaksi jäi vielä tältä alueelta hakematta.
Lounasta Savojärven rannalla. Taas tuli todistettua, että lyhyelle retkelle jaksaa kantaa kaikkea toosi hyödyllistä mukanaan.
Oli kaiken kaikkiaan mukava reissu, jonka ehdottomana plussapuolena mainittakoon vielä, että koska olimme liikkeellä keskellä arkiviikkoa, törmäsimme kohtalaisesta ja ajoittain tosi hyvästäkin säästä huolimatta vain muutamiin ihmisiin, joista useimpiin Savojärven kiertävällä reitillä ja luontotuvan läheisyydessä. Kallion laella edessä avautuvaa suota katsellessa pystyi siis melkein kuvittelemaan olevansa jossain kaukana sivistyksestä.
Nyt onkin sitten aika suunnitella kesän pidempiä retkiä, johonkin oikeasti kauas sivistyksestä.
