Sarek. Sinne on lähtö reilun viikon päästä. Vuoden verran on suunniteltu, haaveiltu, hankittu varusteita ja kuolattu maisemakuvia alueelta. Sarek on Euroopan suurin erämaa-alue, maailmanperintökohde, tunnettu jyhkeistä tuntureista syvine laaksoineen, kovista myrskyistään ja nopeista säänmuutoksistaan. Sääennustuksia onkin ollut jännä seurailla norjalaisten sääpalvelusta. Vaikuttaa siis vähintään mielenkiintoiselta ja haastavalta paikalta.
27.2 lähdetään kohti Oulua, sieltä yöunien jälkeen pikasiirtyminen pelipaikoille ja suunnilleen puolentoista viikon kuluttua takaisin, ellei myrsky yllätä loppumetreillä. Niin jumalan selän takana koko kaira on, ettei sinne ihan lyhyen pyrähdyksen takia kannata körötelläkään. Tavoitteena on ainakin suorittaa noin sadan kilometrin hiihtolenkki, kokeilla lumimajoitteen tekoa ja harjoitella yleistä toimimista ja liikkumista turvalllisesti arktisissa oloissa. Yhdeksi tavoitteeksi voisin vielä asettaa kaiken sen ruuan tuhoamisen mikä mukaan on lastattu.
Ihan ei perus ulkoilukamoissa uskalla lähteä, sen verran äärimmäisestä paikasta on kyse. Onneksi kelvollista ja testattua vaatetusta oli valmiina jo läjä, ja hankintoihin on ollut niin paljon aikaa käytettävissä, että alennukset on tullut käytettyä hyväksi.
Tavaraa riittää niin määrässä kuin lajissakin. Erinäisiä hankinta-, to-do- ja muistilistoja on sivutolkulla vihkot täynnä. Koko setti on koottu useampaan otteeseen alusta loppuun ja käyty tarkoin läpi, mikä kelpaa, mitä muokataan ja mitä jätetään pois. Youtubesta löytyviä retkikuntapätkiä on kulunut ja niiden varustemuokkauksista otettu oppia ja testailtu. Kaikki kamat on myös punnittu keittiövaa'alla melko grammalleen. Ruokien punnitsemisesta on ollut hyötyä, kamojen painot kiinnostaa muuten vaan, ja koko setin painon punnitsen ennen lähtöä ihmisvaa'alla. Ruokalista painottuu itse kuivattuihin sapuskoihin (suolakurkkua!) ja osittain joutuu turvautumaan valmiisiin pusseihin, joita vähän terästetään parmesanilla, voilla ja muulla pakkasessa maistuvalla energiaherkulla.
Neuvonantajalla suklaavarkaudet mielessä.
Hankalinta reissussa tulee olemaan kosteuden kanssa pärjääminen. Pakkasessa pitäisi pärjätä liikkeessä, mutta kostuvat ja yöllä mahdollisesti jäätyvät varusteet lähtökohtaisesti vähän hirvittää. Ajatus aamuvarhaisella jalkoihin sorvattavista jäisistä monoista ei oikein lämmitä. Homma kuitenkin hoituu parilla jykevällä painekeittimellä, joilla sulatellaan teltassa lunta käyttövedeksi ja joiden hukkalämmöllä kuivataan kamppeet päivän päätteeksi. Keittimien käyttö teltassa on aika taiteilua, ja se on hyvä hanskata ennen erämaahan lähtöä. Harjoittelu hoidettiin viikonlopun kestäneellä harjoituskurssilla Vesijärven jäällä tammikuussa.
Sisäteltan teksti lienee ennustuksellinen.
Fyysistä rasitusta varten harjoittelu koostuu pitkistä lenkeistä Kuutin kanssa, yleensä vaihtelevassa metsämaastossa painoja täynnä olevan repun kanssa, ja haloilla ylikuormatun ahkion kiskomisesta pitkin peltoja. Peruskunto on toki pohjalla, mutta fiilikseen pääsee mukavasti pulkka perässä. Eikä hiihtoa ole luvassa siedettävää kahdeksaa tuntia pidempää päivässä, lopun aikaa saa pötkötellä lämpimässä teltassa ja syödä eväitä.
Kuutti ei tälle reissulle lähde, omassa toiminnassa on riittävästi puuhaa, mutta seuraavalle reissulle se saa luvan tulla vetäjäksi ja ekstralämmittimeksi. Ellen tällä nyt ihan tyystin pakastu.
