Loppuvuodesta kirjoitin retkestämme Kurjenrahkan kansallispuistoon, johon viitsi raahata muun muassa valurautapannun ja jos jonkinlaista ruoka-ainetta. Nyt haluaisin kuitenkin jakaa elokuisen UKK-puistoilureissun eli ensimmäisen ihan oikean vaellukseni ruokamuisteloita. Mentiin osittain pussi- mutta osittain itsetehdyin ja -kuivatetuin ruuin.
(Kuvat eivät liity aiheeseen, koska valitettavasti tämän reissun ruuista ei ole hyviä kuvia.)
Aloitetaan loogisesti aamupaloista. Vuoroaamuin syötiin kaurapuuroa tai mysliä kiisselillä ja (itse) kuivatuilla hedelmillä. En muista kumpi meistä vaati saada mukaan mysliä vaihteluksi puurolle, ja totesimme kiisselin hyväksi maidon korvaajaksi - ei ainakaan tarvinnut tehdä mysliä pelkkään veteen. Ensimmäisenä aamuna keräsin mustikoita aamupuuroon, mutta seuraavina päivinä en enää jaksanut innostua niistä. Yhtenä päivänä löydettiin noin viisitoista lakkaa, jotka säästettiin seuraavaa aamupalaa varten.
Alkumatkasta mukana oli myös tuoretta leipää, jonka loputtua näkkileipä maittoi (viimeksi olin syönyt näkkäriä yläasteella - se oli pitkästä aikaa syötynä yllättävän hyvää). Kuuden päivän vaelluksen aikana kului muutaman näkkileipäpaketin seurana yksi kurkku, kolme purkkia sulatejuustoa sekä useampi paketti aamupalajuustosiivuja. Viileästä säästä oli hyötyä juuston ja ruuanlaitossa käytetyn voin säilymisessä.
Lounaaksi söimme poikkeuksetta pussikeittoa runsaalla öljylorauksella ja/tai voinokareella sekä paahdetulla sipulirouheella höystettynä. Tuo sipulirouhe oli kyllä yksi parhaista asioista koko reissulla. Oikeesti. Nam.
Välipalaksi tein itse mysli-pähkinäpatukoita, jotka odotetusti murenivat rinkan- ja takintaskuissa mujuiksi. Lisäksi oli pähkinöitä, rusinoita, keksejä ja suklaata. Voin muuten kertoa, että kun on juuri noussut rinkka selässä tunturin rinnettä ylös, niin huipulle saavuttua pala tummaa suklaata maistuu lähinnä pahville. Ei palkinnut kyllä yhtään.
Illallisiin käytimme sitten vähän enemmän mielikuvitusta ja vaivaa kuin lounaisiin. Söimme yhtenä iltana pussipastaa ja toisena pussikuskuspataa, ja muina iltoina sitten ainakin perunamuusia (pussista kyllä sekin) ja soijarouhebolognesea sekä kasvisrisottoa runsaalla parmesaanilla höystettynä. Viidennen päivän syömisistä kummalaan meistä ei ole muistikuvia, mitä lie siis ollut. No, kuitenkin, näitä ruokia varten oltiin siis loppukesästä kuivailtu muun muassa sipulia, valkosipulia, tomaattipyrettä, paprikaa ja kesäkurpitsaa.
Yhtenä iltana pienen tunturin laelle leiriydyttyämme paistoimme jälkiruuaksi lettuja, jonka seuraksi keittelimme vaniljakastiketta. Ensin tosin kaadoin lettutaikinakulhon Vennin makuualustalle, mutta onneksi oli puolikas pussi aineksia vielä jäljellä. Makuualustakin saatiin huuhdeltua aika hyvin... Myös suklaamoussejauhetta oli mukana, mutta se nautittiin vasta tunturista palattuamme. Aterioiden aikana, jälkeen ja välissä juotiin niin teetä kuin (minttu)kaakaota, ja parilla ekalla illallisella nautimme muovipullollisen punaviiniä.
Seuraavalle reissulle haluan ottaa mukaan ainakin: mokkapannacotan ainekset, kuivattua pinaattia ja kasvissosekeittoa, ballerinakeksejä, itse kuivatut ja kootut kiisseliainekset sekä popcornia.
