Kuten alkusyksystä kirjoitin, suunniteltu Ruotsin-vaellus jouduttiin perumaan löydettyämme juuri sellaisen talon mistä olimme haaveilleet. Pari elokuun viikkoa oli aika haipakkaa, mutta lopulta asiat saatiin järjestykseen - ja talo oli meidän. Punainen soma 1923 rakennettu talo upealla vehreällä pihalla, vain vartin pyöräilymatkan päässä keskustasta. Aikamoista.
Nyt täällä on asuttu kohta kuukausi, ja pintaremontti (okei, välillä ollaan jo menty vähän pintaa syvemmällekin) on täyttänyt arki-illat ja viikonloput.
Lähes satavuotiaan talon remontoiminen laittaa asiat perspektiiviin.
Talokauppojen mukana saimme asukasluettelon talvisotavalokuvineen sekä talon alkuperäiset piirustukset jotka ajateltiin kehystää seinälle. Keittiön lattian koolauksista löytyi koristeleikattuja maalattuja puunkappaleita, luultavasti vanhoja räystäslautoja. Seinistä ollaan kaivettu sanomalehtiä vuosikymmenten takaa. Portaikossa on mysteerinen umpeen naulattu kaappi jota ei olla vielä ehditty avata.
Historiaa tulee taloon myös meidän mukanamme. Keittiöön ostamamme lattialaudat ovat puretusta 1900-luvun alussa rakennetusta talosta. Vanhat senkit haettiin Ruissalosta ja Kemiönsaaresta, keittiöön tulee kunnostettu 50-luvun keittiökaapisto. Polttopuita säilytetään puulaatikossa, jonka kyljessä lukee "Apaja" muistuttamassa sen alkuperästä mynämäkeläisen osuuskaupan omistuksessa.
"Oho, täältä lattiasta löytyi vielä yksi koristeleikattu puu. Jätetään tää seuraaville remontoijille."
On aika jännä ajatella olevansa osa näin vanhan talon asukasjatkumoa, jättää tänne jälkensä, joita joku vuosikymmenten kuluttua ehkä pääsee vuorostaan ihmettelemään.
Mutta remontista emme kerro enempää täällä Samojedinhymyssä. Remonttipäiväkirjaa varten perustettiin Villa Sukka -blogi, johon kirjoitamme remontin etenemistä ylös itsellemme ja mahdollisille kiinnostuneille (eli molempien vanhemmille :D) luettavaksi.
Remontin takia tässä blogissa tullee olemaan aika hiljaista, mutta toki välillä päivitetään Kuutti- ja retkikuulumisiakin.
21.11.2015
20.11.2015
Kartonkidieetti
Samojedit ovat tunnetusti ahneita tyyppejä. Olen kuullut parempiin suihin menevän muun muassa käpyjä, omenoita suoraan puusta ja jopa kiviä.
Kuutillekin maistuu kaikki mustikoista puukepukoihin, mutta yksi on ylitse muiden: kartonki. Erityisherkkua on wc-paperihylsyt, joita se käy säännöllisesti etsimässä pitkin vessan nurkkia.
Vanhemmillani tai mökillä käydessä Kuutti suunnistaa melkein ensimmäisenä puukopalle ja levittelee pahvi- ja kartonkiroskat yksitellen pitkin mäkeä. Sitten se valikoi niistä parhaan ja alkaa mutustella ja imeskellä sitä tyytyväisenä.
Kun pahvinsyöntiä (ja toki myös muuta aktiviteettia) on säännöllisesti tarjolla, vaatteiden, mattojen ynnä muiden tuhoaminen on jäänyt vähemmäksi. Silloin tällöin ruokalistalle päätyy kuitenkin jotain kiellettyä, kuten vastaostetun senkin jalka:
Kuutillekin maistuu kaikki mustikoista puukepukoihin, mutta yksi on ylitse muiden: kartonki. Erityisherkkua on wc-paperihylsyt, joita se käy säännöllisesti etsimässä pitkin vessan nurkkia.
Vanhemmillani tai mökillä käydessä Kuutti suunnistaa melkein ensimmäisenä puukopalle ja levittelee pahvi- ja kartonkiroskat yksitellen pitkin mäkeä. Sitten se valikoi niistä parhaan ja alkaa mutustella ja imeskellä sitä tyytyväisenä.
Kun pahvinsyöntiä (ja toki myös muuta aktiviteettia) on säännöllisesti tarjolla, vaatteiden, mattojen ynnä muiden tuhoaminen on jäänyt vähemmäksi. Silloin tällöin ruokalistalle päätyy kuitenkin jotain kiellettyä, kuten vastaostetun senkin jalka:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)