Yötön yö Muotkalla

Tänä vuonna vietimme keskikesän juhlaa perinteisestä mökkeilystä poiketen vaellusreissulla Muotkatunturin erämaassa. Kohde oli ollut mielessä koko kevään ajan ja ajankohta varmistui lopulta kesäkuun kolmanneksi viikoksi. Alkukesän epävakainen sää ja hyttysten mahdollinen herääminen hieman mietityttivät ennen reissua, mutta kumpikaan ei aiheuttanut suurempia ongelmia - hyttysiä alkoi olla haitaksi asti vasta viimeisenä iltana.

Heti vaelluksen jälkeen ei tuntunut luontevalta kirjoittaa reissusta mitään, mutta nyt on vihdoin matkakertomuksen aika.


Lauantai

Lähdimme ajamaan sumuisesta Turusta aamuneljän jälkeen. Koko päivän kestäneen automatkan jälkeen olimme perillä Muotkan Ruoktulla erämaa-alueen pohjoispuolella yhdeksän aikaan illalla. Parkkipaikalta kävelimme Peltojoen suuntaisesti etelään, ja juuri ja juuri erämaa-alueen rajan ylitettyämme leiriydyimme pienen lammen luo koivikkoon.


Sunnuntai

Huiputimme aamiaisen jälkeen Stuárráb Ruáviuáivin, jonka rinteessä pari sympaattista kuukkelia tuli ihmettelemään meitä. Aamupäivän huiputuksen jälkeen päivän maasto oli lähinnä tylsähköä koivikkoa, joskin näköalat hienot vähänkin korkeammalla. Fiilis oli keväinen: tuoksui huhtikuulle ja koivuissakin oli vasta hiirenkorvat. Päivällä sai hikoilla t-paidassa, iltapäivällä sää pilvistyi ja viileni. Lounasta söimme Taimenjärven rannalla ja illalla leiriydyimme Suoppajärven etelärannalle.

Illallisrisottoa kesäkurpitsalla, pinaatilla, sipulilla ja lorauksella valkoviiniä.

Ennen reissua ostetuista vaellussauvoista tuli molempien suosikkivaruste hetkessä: etenkin ylä- ja alamäkien kapuaminen on paljon helpompaa, kävely muutenkin ripeämpää eikä rinkka paina hartioita läheskään niin paljon kuin ilman sauvoja.

Meidän lisäksemme myös Kuutti alkoi tuntea rinkan painon nahoissaan ja käpertyi aina tauoilla sammalikkoon nukkumaan. Eteneminen sen kanssa oli joutuisampaa kuin viime elokuussa UKK-reissulla, kun se "kierrä"-käskyn lisäksi on oppinut kääntymään vasemmalle ja oikealle käskystä. Kuutin rinkassa oli myös aiempaa enemmän painoa, mikä vähän lievensi sen vetohaluja.


Maanantai

Lounasta tuulensuojassa mättäikössä. Lämmin kuppi -keitto menee nopeammin alas juomalla.

Maanantaina jatkoimme Suoppajärven eteläpuolta, josta etenimme suon yli vaaranrinteeseen, ja siitä Peltojärven kaakkoisrantaa reunustavalle leveälle mutta onneksi helppokulkuiselle suolle. Koko päivä oli tosiaan koivikkoa, suota, koivikkoa, suota... Alkuillasta saavuimme viimein Peltojärven hiekkarannalle. Kauaa emme ehtineet kaunista ja hienohiekkaista rantaa ihastella, kun alkoi sataa.

Kuutti ihmetteli Peltojärven aaltoja.

Tiistai

Viivyimmekin Peltojärven rannalla pitkälle toista vuorokautta huonon sään takia. Satoi vaihtelevan rankasti ja tuuli arviolta reilustikin yli 10 m/s, suoraan Peltojärven ulapan yli. Onneksi Fjällrävenin Akkaan voi luottaa. Ja onneksi molemmilla oli kirjat mukana, ja kyllähän syöminenkin käy ajankulusta...

Kuutti murjotti teltan nurkassa, vaihtoi välillä nurkkaa ja huokaili.

Fiilis oli aika upea, kun teltassa vietetyn päivän jälkeen menin tiskaamaan illallistiskejä ulos ja huomasin ilta-auringon pilkistävän paksun pilvikerroksen ja tunturinhuippujen välistä. Kova tuuli ei kuitenkaan laantunut ennen seuraavaa aamua, jolloin viimein pääsimme jatkamaan matkaa.

 Kuva ei valitettavasti anna oikeutta taivaanrannasta synkkyyttä halkovan auringonvalon upeudelle.

Keskiviikko

Keskiviikkoaamuna sateli ja tuuli vielä hieman. Lähdimme Peltojärvessä pulahtamisen jälkeen vihdoin matkaamaan kohti avotunturia. Ylitimme Vuomajoen, huiputimme ehkä Soarvegielaksen (jätin retkipäiväkirjaan tyhjän kohdan huiputtamamme tunturin nimeä varten, unohdin lisätä sen jälkikäteen ja nyt kumpikaan ei enää muista varmaksi mikä se oli) ja kävelimme täydellisen hiljaisuuden vallitessa kivikkoisen ja lumisen rotkon läpi. Sää vaihteli koko päivän ajan jopa minuuteissa auringonpaisteesta sadekuuroon.



Kävelimme alkuillasta pitkin Ylemmän Honkavuoman vartta ja päätimme pistää teltan pystyyn lähelle yhtä lukuisista nuotiopohjista. Mikäs siinä oli nauttia valoisasta illasta kokkaillen nuotiolla huikean hyvää tofu-kookoscurrya ja nautiskellen punaviiniä. Kuutillakin oli iltaruuan lisäksi kaluttavanaan poronsarvi, joita reissusta olisi löytynyt enemmän kuin jaksoi kantaa.

Torstai

Aamulla jatkoimme joen vartta eteenpäin ja poikkesimme Kiälluläppimävzin satumetsään, joka näyttäytyi parhaimmillaan kun aurinko sattui paistamaan juuri siellä käydessämme. Lounaan ja joenylityksen jälkeen kiirehdimme sadekuuro kannoillamme Honkavuoman Latvajärvelle leiriytymään. Viimeiset puoli tuntia kävelimme sateessa - pitäähän sitä nyt kerran reissussa kastua kunnolla. Teltan pystytettyämme sade loppuikin jo pian ja tilalle tuli lämmin auringonpaiste. Kuivattelimme varusteemme auringossa, pulahdin järveen ja otimme aurinkoa - kunnes uusi valtava kuuropilvi alkoi vyöryä vastarannan tunturin takaa.

Perjantai

Perjantai alkoi Peltoaivin (567 m) huiputuksella. Sää oli entistäkin vaihtelevampi: välillä aurinkoista ja kuumaa, heti perään tuulta ja sadetta. Jätimme rinkat lumilämpäreen luo (Kuutti ryömi ja telmi innoissaan lumessa) ja nousimme yltyvässä vesi- ja raesateessa Peltoaiville. Kuuron eteneminen tunturin huippua lähestyessämme oli upea kokemus - toisella puolella oli synkkää ja sateista ja näkyvyys todella kehno, toisella puolella taas sinistä taivasta, aurinkoa ja kumpupilviä.

Peltoaivin huipulla.

Alas kavuttuamme suunnistimme itsemme polulle, jota pitkin kävelimme joutuisasti Peltojoen varteen ja lopulta jollekin Harrijärvistä ja juhannusaaton viettoon. Illalliseksi oli porkkanaohrattoa kantarellikeitolla ja parmesanlastuilla. Jälkiruuaksi paistettiin nuotiolla pannukakkuja, kastikkeena valmispussista vanilja-mansikkakeittoa. Toimi, nam! Istuskelimme nuotion sammumista odottaen, ilta- (vai yö-?)auringon paistaessa. Se oli hyvä juhannus.


Lauantai

Aamu oli aurinkoinen ja kiireetön, ja päivän teema polkumarssi Peltojoen vartta pitkin pohjoiseen. Ylitettiin joki leveästä, matalasta kohdasta - ehkä leppoisin ylitys koskaan, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire leikki tyynessä joenuomassa. Ei mennyt montaakaan tuntia kun olimme perillä viimeisessä yöpaikassa, yhdellä Antaraslammista vähän yli kilometrin päässä Ruoktusta. Hyttyset alkoivat kiusata, joten nopean järvikylvyn ja illallisen jälkeen kömmimme jo alkuillasta telttaan nukkumaan.




Sunnuntai

Puolitoista kilometriä kävelyä, ja olimme takaisin sivistyksessä. Tuttu haikeus valtasi mielen autolle saapuessamme ja viimeistään eteläiseen Suomeen ajettuamme. Missä kirkkaat vedet, korkeat tunturit, koskemattomat metsät ja taukoamaton käen kukunta?


Kaiken kaikkiaan oli siis erinomainen viikko! Kilometrejä ei tullut erityisen monta - yhteensä noin 60 - mutta eihän sinne suorittamaan lähdettykään. Muotkatuntureille täytyy päästä joskus uudestaan ja suunnitella reitti niin, että kuljettavana on vähemmän suota ja koivikkoa, enemmän avotunturia. Esimerkiksi Kuárvikozzâlla eli alueen korkeimmalla huipulla olisi upeaa käydä, samoin Stuorrâävžissa. Myös Peltoaivin huipulta näkyneet, horisontissa siintäneet lumiset Norjan huiput jäivät kutkuttelemaan...