Suunnitelmat muuttuu

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa. Helteiden vähyys on ollut samojedinkoiran omistajille ihan mukava asia, mutta nyt taas elokuussa on pitänyt vähän enemmän miettiä Kuutin viilentämistä ja lenkkien siirtämistä aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Kaupunkikoira on päässyt myös maalle ja veden ääreen nauttimaan kesästä, ja parasta on tainnut olla asumattomassa saaressa vietetty telttayö - vapaana oleminen, metsässä juokseminen, kepukoiden pureskelu ja rantakivillä kahlaaminen. Uimaan se ei suostu sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tuntuu rakastavan kahlaamista yli kaiken.

(Kuvasta kiitos Iinalle.)

Elokuun ensimmäisellä viikolla oli pakkaustohinat taas päällä kun suunnitelmana oli lähteä vaeltamaan Pohjois-Ruotsin suunnalle viikoksi. Tehtiin muutamat pienet hankinnat (mm. tuulenpitävät sormikkaat, kunnollinen sadesuoja rinkkaan, karttapussi) ja kuivateltiin ruokia. Ja voi mitä ruokia pakattiinkaan: tofu-kookoskastiketta ja kuskusia, soijabolognesea ja muusia, pinaatti-linssipastaa, kantarellirisottoa...

Jälkiruuat jätimme tällä kertaa pois, sillä halusimme kokeilla kuinka kevyillä rinkoilla pystyisimme mukavasti lähtemään reissuun. Lähdimme siitä, että Fjällrävenin 85-litrainen Kajka jää kotiin ja minun 60-litraisen Haglöfsini lisäksi mukaan lähtee niin ikään Haglöfsin pieni (punainen!) 50-litrainen reppu. Sen lisäksi, että pienemmän rinkan valinta vähensi painosta jo itsessään pois jo toista kiloa, tuli myös tarkemmin mietittyä, mitä tarvitsee ottaa mukaan. Pieneen rinkkaan mahtuu juuri sopivasti teltta, vähän vaatetta ja osa ruuasta, isompaan sitten makuupussit sekä loput ruuat ja sälät. Punnitsimme pitkästä aikaa Kuutin (22 kg), joten sen rinkkaan uskalsi oikeasti laittaa sen seitsemän kiloa tavaraa, mikä edelleen kevensi meidän rinkkoja.

Tulos: mun rinkka noin 12 kg, Vennin vähän päälle 13, Kuutin noin 5. Kyllä noilla olisi kelvannut viipottaa pitkin Ruotsin tuntureita ja vuoria!


Mutta ei viipotettu. Sen sijaan ostettiin talo.

Kyllä ne vuoret siellä Ruotsissa pysyy, mutta tällaisia unelmakoteja ei ihan joka päivä tule vastaan.

Mansi- ja mustikoita ynnä muita

Puoli somea on jo ainakin kuukauden ollut täynnä sadonkorjuupäivityksiä ja -kuvia. Mansikoita, mustikoita, viinimarjoja, vadelmia, kantarelleja ja muita sieniä... Muilla kyllä mutta ei niinkään meillä. Vaikka kuinka uhosin alkukeväästä laittavani pystyyn kunnon ikkunanlautapuutarhan, niin eihän se nyt ihan niin mennyt. Makuuhuoneen ikkunalla kasvaa tällä hetkellä säälittävän pieni minttu ja jos mahdollista vielä säälittävämpi persilja.

On tässä sentään vähän osingoille päästy: Vuokrakämppämme takapihalta kävin viimevuotisin luvin hakemassa vähän punaherukoita ja karviaisia. Kavereilta ja vanhemmilta on saatu kesäkurpitsaa, sipulia ja perunaa. Viisi kiloa mansikoita pakkaseen haettiin torilta, jossa käytiin myös sienessä hakemassa kantarelleja kuivattavaksi ja sienikastikkeeseen.

Mustikassa olen käynyt kaksi kertaa, joista ensimmäisellä haettiin vain muutama kourallinen marjoja mutakakun kaveriksi, ja toisella kerralla rankkasade yllätti puolen tunnin kyykkimisen jälkeen. Nyt on puoli pakastusrasiallista mustikoita jemmassa talvea varten, että jee! Olisihan niitä vieläkin kai metsät täynnä, jotenkin ei vaan inspaa lähteä varta vasten marjastamaan. Metsälenkeillä on kuitenkin kiva napostella muutama mustikka nassuun, minkä on muuten huomannut myös Kuutti:

Tähän aikaan vuodesta saa tottua taukoihin lenkkeilyn lomassa, kun tuo mussuttaa menemään pää mustikkamättäissä.

Lämpimän kesäpäivän voi viettää myös mm. mattoja pesten. Onni on oma takapiha jossa kuivattaa matot omenapuiden oksilla. Jospa sitä omenasatoa saisi edes vähän korjattua talteen...