Kuutti sanoo hei

En tiedä, onko tässä järkeä. Olen elämäni aikana aloittanut ja lopettanut blogin pitämisen aika monta kertaa, ja niistä ainoa, jossa on ollut vähänkään ideaa oli Kesäni Sambiassa -matkablogi. Parin viime viikon aikana blogikuume on kuitenkin noussut, mistä on syyttäminen muun muassa Ylämäki- ja Suden hetki -blogeja, joita on kylläkin syyttäminen myös siperianhuskykuumeesta... Mutta siitä lisää ehkä joskus toiste.

Yllä mainittuja blogeja lukiessa tuli monta kertaa ajatus, että olisipa kiva kirjoittaa jotain vastaavanlaista ja nimenomaan koiraamme liittyvää. Blogin perustamista edesauttoivat myös muun muassa se, että tuo toinen koiranomistaja on innokas ja hyvä valokuvaaja, ja että ainakin osa kavereistani tuntui olevan jo aika täynnä ainaisia koirajuttujani. Koin siis tarvitsevani jonkun alustan, johon vuodattaa koirahypetykset ja jossa jakaa koiramme kiistaton erinomaisuus.

Erinomainen hän nimittäin on. Saanko esitellä, Kuutti:

Kuutti on syyskuussa vuoden täyttänyt samojedinkoirapoika. Tässä hän iskee silmää viime talven maisemissa, kun eleli vielä hämäläisessä puutalokommuunissa. Siellä Kuutti opetteli koiranpennun elämää, ihmetteli ensimmäistä talveaan, pääsi juoksentelemaan omassa aitauksessa ja lähimetsissä, käytti ahkerasti maitohampaitaan ja menetti ne verisesti kesken jalkapallopelin, aiheutti kämppiskissoille päänvaivaa ja tuhosi monen monta pehmolelua.

Keväällä oli muutto edessä, ja uudessa kotikaupungissamme Kuutti on tykästynyt koirapuistoihin, oppinut kävelemään jo melkein tosi nätisti hihnassa, tutustunut ikäiseensä ihmislapseen (= kummipoikaamme) sekä tuhonnut vähän lisää leluja.

Samojedinkoiralle ominaisesti Kuutti on seurallinen ja ystävällinen, haluaa osallistua kaikkeen, tykkää painia ja syö melkein mitä tahansa kävyistä kanankoipiin. Rodulle ehkä epätyypillisesti se ei ole kovin puhelias (vrt. esimerkiksi tämä video) ja tykkää noutaa palloja ja keppejä. Vetovietti löytyy, vahtiviettiä ei sitten ollenkaan - murtovarkaille Kuutti varmaan heiluttaisi häntää ja toisi pallon.

Kuten kuvasta näkyy, on Kuutti myös tottunut retkeilykoira, ja se on ollut mukanamme telttailemassa niin Urho Kekkosen kansallispuistossa kuin pienessä saaressa Kanta-Hämeen sydämessä. Rinkka kulkee selässä ja toivottavasti ensi talvena jonkinlainen pulkka tai ahkio perässä.

Uusimpiin harrastuksiimme kuuluvat muun muassa isoille kiville hyppely, vanhan lakanan repiminen, hihnassa juoksemisen opettelu, geokätköily ja talvikarvan kasvatus. Palaillaan siis, joko näiden tai muiden aiheiden parissa.