Luoston lumilla

Joululomalla suunnattiin "jonnekin, missä on lunta", eli Luostolle.

Lumikenkäiltiin, pulkkailtiin, syöpöteltiin ja saunottiin. Käytiin myös Pyhä-Luoston kansallispuistossa köpöttelemässä.

Kuutti oli erittäin elementissään lumessa, etenkin päästessään fatbiken eteen vetohommiin, samoin vetäessään mua Ukko-Luoston päälle.

Ukko-Luoston rinteessä.

Ihan huipulle ei ehditty ennen hämärää, mutta maisemat oli kelvot puolestavälistäkin.

Paitsi ylös, pääsin myös rinnettä alas apuvoimin.

Läskipyörän edessä Kuutti veti ja totteli erinomaisesti ja oli niin ahkera, että ajajalle tuli kylmä.

Villa Sukka

Kuten alkusyksystä kirjoitin, suunniteltu Ruotsin-vaellus jouduttiin perumaan löydettyämme juuri sellaisen talon mistä olimme haaveilleet. Pari elokuun viikkoa oli aika haipakkaa, mutta lopulta asiat saatiin järjestykseen - ja talo oli meidän. Punainen soma 1923 rakennettu talo upealla vehreällä pihalla, vain vartin pyöräilymatkan päässä keskustasta. Aikamoista.

Nyt täällä on asuttu kohta kuukausi, ja pintaremontti (okei, välillä ollaan jo menty vähän pintaa syvemmällekin) on täyttänyt arki-illat ja viikonloput.

Lähes satavuotiaan talon remontoiminen laittaa asiat perspektiiviin.

Talokauppojen mukana saimme asukasluettelon talvisotavalokuvineen sekä talon alkuperäiset piirustukset jotka ajateltiin kehystää seinälle. Keittiön lattian koolauksista löytyi koristeleikattuja maalattuja puunkappaleita, luultavasti vanhoja räystäslautoja. Seinistä ollaan kaivettu sanomalehtiä vuosikymmenten takaa. Portaikossa on mysteerinen umpeen naulattu kaappi jota ei olla vielä ehditty avata.

Historiaa tulee taloon myös meidän mukanamme. Keittiöön ostamamme lattialaudat ovat puretusta 1900-luvun alussa rakennetusta talosta. Vanhat senkit haettiin Ruissalosta ja Kemiönsaaresta, keittiöön tulee kunnostettu 50-luvun keittiökaapisto. Polttopuita säilytetään puulaatikossa, jonka kyljessä lukee "Apaja" muistuttamassa sen alkuperästä mynämäkeläisen osuuskaupan omistuksessa.

"Oho, täältä lattiasta löytyi vielä yksi koristeleikattu puu. Jätetään tää seuraaville remontoijille."

On aika jännä ajatella olevansa osa näin vanhan talon asukasjatkumoa, jättää tänne jälkensä, joita joku vuosikymmenten kuluttua ehkä pääsee vuorostaan ihmettelemään.

Mutta remontista emme kerro enempää täällä Samojedinhymyssä. Remonttipäiväkirjaa varten perustettiin Villa Sukka -blogi, johon kirjoitamme remontin etenemistä ylös itsellemme ja mahdollisille kiinnostuneille (eli molempien vanhemmille :D) luettavaksi.

Remontin takia tässä blogissa tullee olemaan aika hiljaista, mutta toki välillä päivitetään Kuutti- ja retkikuulumisiakin.

Kartonkidieetti

Samojedit ovat tunnetusti ahneita tyyppejä. Olen kuullut parempiin suihin menevän muun muassa käpyjä, omenoita suoraan puusta ja jopa kiviä.

Kuutillekin maistuu kaikki mustikoista puukepukoihin, mutta yksi on ylitse muiden: kartonki. Erityisherkkua on wc-paperihylsyt, joita se käy säännöllisesti etsimässä pitkin vessan nurkkia.

Vanhemmillani tai mökillä käydessä Kuutti suunnistaa melkein ensimmäisenä puukopalle ja levittelee pahvi- ja kartonkiroskat yksitellen pitkin mäkeä. Sitten se valikoi niistä parhaan ja alkaa mutustella ja imeskellä sitä tyytyväisenä.


Kun pahvinsyöntiä (ja toki myös muuta aktiviteettia) on säännöllisesti tarjolla, vaatteiden, mattojen ynnä muiden tuhoaminen on jäänyt vähemmäksi. Silloin tällöin ruokalistalle päätyy kuitenkin jotain kiellettyä, kuten vastaostetun senkin jalka:

Viikonloppu Helvetinjärvellä

Eipä ole hetkeen ehtinyt taas kirjoitella. Tässä kuitenkin pieni retkisepustus yli kuukauden takaa. Ehkä tässä joku päivä ehtisi päivitellä sitten vähän tuoreempia kuulumisia.

Lähdimme syyskuussa isommalla porukalla viettämään viikonloppua Helvetinjärven kansallispuistoon. Leiriydyttiin Haukanhiedan telttailualueella järven rannalla - ehkä nätein leiriytymispaikka jossa olen eteläisessä Suomessa telttaillut.

Lauantaina käveltiin Helvetinkolulle ihmettelemään maisemia ja lounastamaan sekä kiertämään mieleenpainuvasti nimetty Helvetistä itään -luontopolku. Mukana oli ympäristöalojen opiskelijoita biologeista geofyysikoihin, joten patikoinnin lomassa pysähdeltiin katsomaan erilaisia jännittäviä luonnonilmiöitä aina käävistä, sienistä ja sammalista lepakoihin ja jääkauden jälkiin.

Suolta löytyi karpaloita, metsästä mustikoita, puolukoita ja vähän sieniäkin.

Palasimme illansuussa telttailualueelle juuri ennen auringonlaskua, jota katsellen oli koko päivän patikoinnin jälkeen ihana istua hiekkarannalla.

Yöllä lämpötila painui jo reippaasti lähelle nollaa, mutta muuten sää oli koko viikonlopun mitä mainioin. Varsinkin lauantaina oli liikkeellä tosi paljon retkeilijöitä. Kun itsekin oli osa isompaa porukkaa, eivät vaihto-opiskelijalaumat sun muut haitanneet - tällaiselle reissulle tulee lähdettyä aika eri asenteella ja sosiaalisuuden asteella kuin viikon erämaavaellukselle.

Ruokahuolto oli helppo hoitaa, kun toteutumattomalta Abiskon-reissulta oli jäänyt monta pussillista valmista kuivamuonaa. Perjantaina illalliseksi nautimme kookos-soijapalacurrya ja lauantaina risottoa. Retken järjestäjien toimesta iltaherkuiksi oli tuotu tikkupulla- sekä omena-kauranyyttiaineksia, nam!

Ehkä ensi syksynä päästäisiin johonkin Pirkanmaata kauemmas ruskaa ihmettelemään.

Suunnitelmat muuttuu

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa. Helteiden vähyys on ollut samojedinkoiran omistajille ihan mukava asia, mutta nyt taas elokuussa on pitänyt vähän enemmän miettiä Kuutin viilentämistä ja lenkkien siirtämistä aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Kaupunkikoira on päässyt myös maalle ja veden ääreen nauttimaan kesästä, ja parasta on tainnut olla asumattomassa saaressa vietetty telttayö - vapaana oleminen, metsässä juokseminen, kepukoiden pureskelu ja rantakivillä kahlaaminen. Uimaan se ei suostu sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tuntuu rakastavan kahlaamista yli kaiken.

(Kuvasta kiitos Iinalle.)

Elokuun ensimmäisellä viikolla oli pakkaustohinat taas päällä kun suunnitelmana oli lähteä vaeltamaan Pohjois-Ruotsin suunnalle viikoksi. Tehtiin muutamat pienet hankinnat (mm. tuulenpitävät sormikkaat, kunnollinen sadesuoja rinkkaan, karttapussi) ja kuivateltiin ruokia. Ja voi mitä ruokia pakattiinkaan: tofu-kookoskastiketta ja kuskusia, soijabolognesea ja muusia, pinaatti-linssipastaa, kantarellirisottoa...

Jälkiruuat jätimme tällä kertaa pois, sillä halusimme kokeilla kuinka kevyillä rinkoilla pystyisimme mukavasti lähtemään reissuun. Lähdimme siitä, että Fjällrävenin 85-litrainen Kajka jää kotiin ja minun 60-litraisen Haglöfsini lisäksi mukaan lähtee niin ikään Haglöfsin pieni (punainen!) 50-litrainen reppu. Sen lisäksi, että pienemmän rinkan valinta vähensi painosta jo itsessään pois jo toista kiloa, tuli myös tarkemmin mietittyä, mitä tarvitsee ottaa mukaan. Pieneen rinkkaan mahtuu juuri sopivasti teltta, vähän vaatetta ja osa ruuasta, isompaan sitten makuupussit sekä loput ruuat ja sälät. Punnitsimme pitkästä aikaa Kuutin (22 kg), joten sen rinkkaan uskalsi oikeasti laittaa sen seitsemän kiloa tavaraa, mikä edelleen kevensi meidän rinkkoja.

Tulos: mun rinkka noin 12 kg, Vennin vähän päälle 13, Kuutin noin 5. Kyllä noilla olisi kelvannut viipottaa pitkin Ruotsin tuntureita ja vuoria!


Mutta ei viipotettu. Sen sijaan ostettiin talo.

Kyllä ne vuoret siellä Ruotsissa pysyy, mutta tällaisia unelmakoteja ei ihan joka päivä tule vastaan.